Vihdoinkin paino taas 52 puolella. 52,8kg tänä aamuna, koska en eilen syönyt iltapäivällä oikein mitään.
Tänään on hirveän paha olla. Oon jotenkin täysin menettänyt kyvyn sanoa ääneen negatiiviset tunteet mun miehelle. Oon vaan vihainen, vihainen ja katkera. Niin paljon helpottaisi, kun saisi sanottua, mikä harmittaa, mutten vaan saa sanottua. Sitten kiehun sisältä ja taistelen viiltelyhaluja vastaan. Ja samaan aikaan vaikutan ulospäin ihan normaalilta. Pää ei kestä. Viiltelyhalut on aina syksyisin pahimmillaan.
H e n g i t ä n.
Se, että menisin esim. psykologille puhumaan asioista, vaatisi sen, että mun pitäisi pystyä sanomaan mun miehelle, että mun on paha olla. En missään nimessä pysty enkä halua salaa käydä. Enkä siis tosiaan edes pysty, koska lapset.
On just sellainen elefantti olohuoneessa tilanne kotona. Hirvee möykky, josta ei puhuta eikä sitä siks oo olemassakaan. Mut silti painaa niin helvetisti rintakehää.
Pakenen mittanauhan lukuihin, vaa'an numeroihin ja syyllisyys syömisestä vain kasvaa, sallittujen määrä kapenee... hädissäni hyppään laihdutuslaivaan, kun tuntuu, ettei tästä myrskystä muuten selviä.
tiistai 18. syyskuuta 2018
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Jumittaa
Paino jumittaa noin 53kg:ssa.
Tuntuu kuin alkaisi menkat, olin viikko sitten jo ihan varma, muttei ne alkaneet. Ei ole ollut menkkoja kahteen vuoteen, koska raskaus & imetys. Nyt ne varmaan yrittää palailla. Ehkä hormonitoiminnan käynnistymisetkin vaikuttaa nyt painon jumittumiseen.
Oon myös rikkonut mun polven. Siinä oli joku rustovaurio edellisen kerran, kun sairastin syömishäiriötä joskus vuonna 2010. Nyt jotenkin sattumalta vuosien jälkeen vaiva palasi. Ehkä yhteistä näille ajanjaksoille on ollut piittaamattomuus kivusta ja omasta hyvinvoinnista. Ei pitäisi juosta, jos sattuu, eikä varsinkaan väärillä kengillä. Kunpa tuo nyt kuntoutuisi tuosta kotikonstein.
Nyt en oo käynyt joka päivä vaa'alla, vaan ehkä 2-3 kertaa viikossa.
Tuntuu kuin alkaisi menkat, olin viikko sitten jo ihan varma, muttei ne alkaneet. Ei ole ollut menkkoja kahteen vuoteen, koska raskaus & imetys. Nyt ne varmaan yrittää palailla. Ehkä hormonitoiminnan käynnistymisetkin vaikuttaa nyt painon jumittumiseen.
Oon myös rikkonut mun polven. Siinä oli joku rustovaurio edellisen kerran, kun sairastin syömishäiriötä joskus vuonna 2010. Nyt jotenkin sattumalta vuosien jälkeen vaiva palasi. Ehkä yhteistä näille ajanjaksoille on ollut piittaamattomuus kivusta ja omasta hyvinvoinnista. Ei pitäisi juosta, jos sattuu, eikä varsinkaan väärillä kengillä. Kunpa tuo nyt kuntoutuisi tuosta kotikonstein.
Nyt en oo käynyt joka päivä vaa'alla, vaan ehkä 2-3 kertaa viikossa.
perjantai 7. syyskuuta 2018
Stoppia
Äh. Ei oo tehnyt mieli kirjoittaa, kun paino sahaa ja syömiset on mitä sattuu. Kroppa huutaa hiilaria hädissään. Paino on noin 53-53,3kg paikkeilla, äh. Oli jo niin hyvä draivi. Aloin ajatella liikaa. Kun ajattelen, että en syö en syö en syö, niin aivot kuulevat vain SYÖ SYÖ SYÖ. Ei ne kuule sitä ei -sanaa. Voit kokeilla mitä tahansa muutakin hokea päivät pitkät mielessäsi, niin varmasti ajattelet vaan just sitä, mitä et haluaisi ajatella.
Suunta on niin kohti ahmimista nyt, tunnen sen nahoissani. Argh. Miten nyt saisikin itsensä ruotuun. Ehkä ruokapäiväkirjan avulla? Nyt kropan nälkäsignaalitkin on ihan sekaisin, kun välillä skippaan aterioita ja välillä syön tuplamäärän sit nälissäni äh. Aiemmin laihduin selvästi siksi, että söin säännöllisesti ja aika tavallisesti, mutta pienensin vähän määriä ja en syönyt iltapalaa.
Ryhtiliike nyt, ugh.
Suunta on niin kohti ahmimista nyt, tunnen sen nahoissani. Argh. Miten nyt saisikin itsensä ruotuun. Ehkä ruokapäiväkirjan avulla? Nyt kropan nälkäsignaalitkin on ihan sekaisin, kun välillä skippaan aterioita ja välillä syön tuplamäärän sit nälissäni äh. Aiemmin laihduin selvästi siksi, että söin säännöllisesti ja aika tavallisesti, mutta pienensin vähän määriä ja en syönyt iltapalaa.
Ryhtiliike nyt, ugh.
perjantai 31. elokuuta 2018
SOS
Älä tule paha syömishäiriö tule hyvä syömishäiriö.
Mieluiten laihuus, ei mitään häiriötä. Mutta se helvetin bulimia kolkuttaa nyt niin tossa ovella, että mayday mayday. Oon hokenut itselleni, että en saa oksentaa, en edes yhden kerran, koska se on ihan vissi juttu, että se toistuu ja oksentaminen vie kohti bulimiaa, kohti ahmimista ja lihomista.
Tässä istun keittiönpöydän ääressä, jossa just join kahvia ja söin lapsen kanssa jätskiä ja suklaata. Välittömästi olo on kuin 20kg olisi tullut kroppaan lisää. Ja mieleen hiipii, voisinko tai onnistuisinko salaa käydä oksentamassa. Ja että miksi menin ees syömään niitä, kun ei pitänyt.
Nuorempana hakeuduin avun piiriin juuri siksi, että halusin bulimiasta eroon, koska se haittasi mun laihdutusta. Sanoin suoraan terveydenhoitajalle, etten aio lopettaa laihduttamista, haluan vain ahmimisesta ja oksentamisesta eroon. Kun kerran alkaa oksentaa, niin helposti sallii itselleen ahmimisen, kun sellainen impulssi tulee. Ja siitä tulee helvetinmoinen kierre, jossa koko kroppa menee ihan seis. Ei kiitos!
Tulin nyt kirjoittamaan tätä, jotta takoisin järkeä päähäni: älä oksenna! Älä yhtään kertaa.
Paino ollut nyt 52,7kg. Eli suurin piirtein pysynyt nyt samoissa lukemissa. Nyt kun saisin jotain ryhtiä tähän syömiseen taas, niin pääsen 51 alkaviin numeroihin...
Mieluiten laihuus, ei mitään häiriötä. Mutta se helvetin bulimia kolkuttaa nyt niin tossa ovella, että mayday mayday. Oon hokenut itselleni, että en saa oksentaa, en edes yhden kerran, koska se on ihan vissi juttu, että se toistuu ja oksentaminen vie kohti bulimiaa, kohti ahmimista ja lihomista.
Tässä istun keittiönpöydän ääressä, jossa just join kahvia ja söin lapsen kanssa jätskiä ja suklaata. Välittömästi olo on kuin 20kg olisi tullut kroppaan lisää. Ja mieleen hiipii, voisinko tai onnistuisinko salaa käydä oksentamassa. Ja että miksi menin ees syömään niitä, kun ei pitänyt.
Nuorempana hakeuduin avun piiriin juuri siksi, että halusin bulimiasta eroon, koska se haittasi mun laihdutusta. Sanoin suoraan terveydenhoitajalle, etten aio lopettaa laihduttamista, haluan vain ahmimisesta ja oksentamisesta eroon. Kun kerran alkaa oksentaa, niin helposti sallii itselleen ahmimisen, kun sellainen impulssi tulee. Ja siitä tulee helvetinmoinen kierre, jossa koko kroppa menee ihan seis. Ei kiitos!
Tulin nyt kirjoittamaan tätä, jotta takoisin järkeä päähäni: älä oksenna! Älä yhtään kertaa.
Paino ollut nyt 52,7kg. Eli suurin piirtein pysynyt nyt samoissa lukemissa. Nyt kun saisin jotain ryhtiä tähän syömiseen taas, niin pääsen 51 alkaviin numeroihin...
tiistai 28. elokuuta 2018
Laihoja vartaloita
Oon miettinyt sitä, että en näe itseäni peilistä laihtuneena, mutta en myöskään näe esim. muiden kuvista laihuutta. Jos esim törmää johonkin uutiseen "ennen ja jälkeen" jonkun julkkiksen anoreksia-ajalta, niin ei ne "laihat" kuvat näytä minusta laihoilta. Laitoin eilen tuohon sivupalkkiin kuvan Twiggystä nuorena ja tekstin."tätä kohti", mutta nyt kun katson sitä kuvaa, niin ei se näytäkään niin laihalta kuin tarkoitin. Saatteko yhtään kiinni, mitä tarkoitan? Toki niissä "photoshopatuissa" anoreksiakuvissa mallit näyttää laihoilta, mutta ne on vaan tyhmännäköisiä.
Oon yrittänyt etsiä kuvaa siitä, mitä oikein tavoittelen...
Tässä yllä on nyt hyvä esimerkki. Tää on se, mitä tavoittelen. Ensireaktioni on se, että tämän haluan, tuo on hyvä. Mutta hetken tuota kuvaa katsoessani mun aivot sanookin mulle, että eihän toi riitä, että voishan tosta vielä vähän...
Oon yrittänyt etsiä kuvaa siitä, mitä oikein tavoittelen...
sunnuntai 26. elokuuta 2018
Toisten vaa'alla
Anopin vaaka näytti tänä aamuna 52,6kg. Tuntuu uskomattomalta, että vaaka näyttää noin pientä lukua, kun oon viimeiset kymmenen vuotta painanut noin 56-62kg välillä jotain. Poislukien raskaudet, joissa oon painanut enimmillään n.77kg.
Mietin, että oonko laihtunut vaan ensin kaikki lihakset pois, että siitäkö johtuu, ettei peilistä näytä laihtuneelta.
Oon tehnyt nyt lähes joka ilta vatsatreeniä ja punnerruksia. Erilaisia vatsalihasliikkeitä 100-200 toistoa ja punnerruksia sen, mitä jaksaa. En jaksa vielä kuin ehkä kymmenen "miesten punnerrusta". Haaveilen, että oppisin vetämään leukoja, heh.
Mietin, että oonko laihtunut vaan ensin kaikki lihakset pois, että siitäkö johtuu, ettei peilistä näytä laihtuneelta.
Oon tehnyt nyt lähes joka ilta vatsatreeniä ja punnerruksia. Erilaisia vatsalihasliikkeitä 100-200 toistoa ja punnerruksia sen, mitä jaksaa. En jaksa vielä kuin ehkä kymmenen "miesten punnerrusta". Haaveilen, että oppisin vetämään leukoja, heh.
keskiviikko 22. elokuuta 2018
Bmi 17,92
Noniin, noniin. Paino 52,4 kg tänä aamuna.
Matkaa tavoitteeseen 2,7kg.
Mulla on ollut sellainen ajatus, että sitten riittää, kun mun mies tai mun ystävät huomauttaa painonlaskusta. Silloin sen täytyy olla totta, laihtumisen. Nyt on välillä vaikea uskoa vaa'an lukuja, kun peilikuva näyttää samalta kuin ennenkin. Tai välillä tuntuu, että mitä pienempi luku vaa'assa on, sitä pyöreämmiltä esim posket näyttää. Tiedän, ettei se ehkä ole totta, vaan kehonkuva alkaa vääristyä. Mutta pohdin välillä, että pitäisikö ostaa uudet paristot vaakaan, että voiko se pitää paikkaansa. Mutta kai se pitää, kun esim anopin vaaka näytti painoksivielä vähemmän...
Mies on itsekin pienikokoinen/hoikka ja on aina painanut vähän ja syönyt melko vähän. Uskon, että saisin mennä aika ohueksi, että hän huomaisi mitään. Mies kyllä oli superhyvä tuki, kun aiemmin parannuin bulimiasta. Nyt en ole halunnut kertoa. En ole kertonut kenellekään.
Matkaa tavoitteeseen 2,7kg.
Mulla on ollut sellainen ajatus, että sitten riittää, kun mun mies tai mun ystävät huomauttaa painonlaskusta. Silloin sen täytyy olla totta, laihtumisen. Nyt on välillä vaikea uskoa vaa'an lukuja, kun peilikuva näyttää samalta kuin ennenkin. Tai välillä tuntuu, että mitä pienempi luku vaa'assa on, sitä pyöreämmiltä esim posket näyttää. Tiedän, ettei se ehkä ole totta, vaan kehonkuva alkaa vääristyä. Mutta pohdin välillä, että pitäisikö ostaa uudet paristot vaakaan, että voiko se pitää paikkaansa. Mutta kai se pitää, kun esim anopin vaaka näytti painoksivielä vähemmän...
Mies on itsekin pienikokoinen/hoikka ja on aina painanut vähän ja syönyt melko vähän. Uskon, että saisin mennä aika ohueksi, että hän huomaisi mitään. Mies kyllä oli superhyvä tuki, kun aiemmin parannuin bulimiasta. Nyt en ole halunnut kertoa. En ole kertonut kenellekään.
lauantai 18. elokuuta 2018
Vaa'an lukuja ja kakkuja
Perjantaina aamulla painoin 52,6kg / bmi 17,99. Olin ollut syömättä edellisiltapäivästä klo 15.30 asti. Meillä oli miehen kanssa juhlapäivä, joten syötiin perheenä kakkua. Siitä tuli kuitenkin niin kuvottava olo, etten syönyt koko loppupäivänä mitään. Nyt perjantaina ja tänään lauantaina oon myös syönyt kakkua ja vähän enemmän muutenkin. Jos vaan pystyn, en mene huomenna vaa'alle, kuten en tänäänkään käynyt. En halua nähdä isompia lukuja. Huomenna taas pienemmille kaloreille.
En yleensä viikonloppuisin käy vaa'alla, koska en halua miehen näkevän, että käyn. Arkisin mies lähtee aikaisin töihin, niin voin käydä rauhassa aamutoimien jälkeen. En myöskään käy lasten nähden vaa'alla. Esikoinen on kyselyiässä ja hän kysyisi: "Miksi pitää käydä vaa'alla?" "Miksi pitää tietää, paljonko painaa?". Huh... Sitten kun joskus tästä laihdutuksesta pääsen eroon, heivaan vaa'an pois kotoa. Niin, tiedän, että se on ensimmäinen ja ihan pakollinen askel terveempään syömiskäyttäytymiseen/kehonkuvan rakentumiseen. Mutta ei vielä, ei vielä...
En yleensä viikonloppuisin käy vaa'alla, koska en halua miehen näkevän, että käyn. Arkisin mies lähtee aikaisin töihin, niin voin käydä rauhassa aamutoimien jälkeen. En myöskään käy lasten nähden vaa'alla. Esikoinen on kyselyiässä ja hän kysyisi: "Miksi pitää käydä vaa'alla?" "Miksi pitää tietää, paljonko painaa?". Huh... Sitten kun joskus tästä laihdutuksesta pääsen eroon, heivaan vaa'an pois kotoa. Niin, tiedän, että se on ensimmäinen ja ihan pakollinen askel terveempään syömiskäyttäytymiseen/kehonkuvan rakentumiseen. Mutta ei vielä, ei vielä...
keskiviikko 15. elokuuta 2018
lauantai 11. elokuuta 2018
Laskusuunnassa
Aamupaino 53,3kg!
Oon nyt syönyt enemmän muutaman päivän ajan, noin 1600kcal. Sillä selvästi lähti paino laskuun nyt.
Bmi 18,23
Oon nyt syönyt enemmän muutaman päivän ajan, noin 1600kcal. Sillä selvästi lähti paino laskuun nyt.
Bmi 18,23
torstai 9. elokuuta 2018
Ainakin neljä kiloa
Aamupaino 53,7kg.
Ei pitänyt alkaa laskea kaloreita, mutta latasin pari päivää sitten yhden sovelluksen puhelimeen. En muistanut, että olin kirjautunut viime syksynä jo sinne. Olin viime syksystä laihtunut kahdeksan kiloa. Kaikenkaikkiaan oon laihtunut reilussa vuodessa noin 20kg, raskauskiloja ja vähän päälle.
Neljän kilon päässä olisi 49,7kg. Laihdutustahti on ärsyttävän hidas. En voi liian pienille kaloreille mennä, kun on jaksettava olla äiti, läsnäoleva lempeä äiti. Ja mulla on bulimiatausta. Tiedän, että liian pienille kaloreille jos menee, niin kroppa huutaa hiilaria ja pelkään ahmimisimpulssin tulevan. Nyt oon onneksi välttynyt siltä. Oon myös vakaasti päättänyt, etten koskaan enää oksenna tahallani. En edes "vain tämän kerran". Sille tielle jää samantien ja bulimia hiippailee niin äkkiä takavasemmalta. No thanks.
Mutta joo. Neljä kiloa. Aina asetan tavotteita, että silloin ja silloin oisin tavoitteessa ja välitavoitteina se ja se. Esim nyt haluaisin yksissä syyskuisissa juhlissa painaa alle 53kg. En halua ajatella tarkkaan sitä, milloin painaisin 49,7kg, joulunako? En nimittäin usko olevani kovin onnellinen alle 50-kiloisena. Siksi yritän muutenkin olla paljon ajattelematta koko asiaa...ja silti se alkaa olla koko ajan mielessä.
Niinpä. Tiedostan koko jutun typeryyden ja silti aion vaan jatkaa. Neljä kiloa vielä, ainakin neljä.
Ei pitänyt alkaa laskea kaloreita, mutta latasin pari päivää sitten yhden sovelluksen puhelimeen. En muistanut, että olin kirjautunut viime syksynä jo sinne. Olin viime syksystä laihtunut kahdeksan kiloa. Kaikenkaikkiaan oon laihtunut reilussa vuodessa noin 20kg, raskauskiloja ja vähän päälle.
Neljän kilon päässä olisi 49,7kg. Laihdutustahti on ärsyttävän hidas. En voi liian pienille kaloreille mennä, kun on jaksettava olla äiti, läsnäoleva lempeä äiti. Ja mulla on bulimiatausta. Tiedän, että liian pienille kaloreille jos menee, niin kroppa huutaa hiilaria ja pelkään ahmimisimpulssin tulevan. Nyt oon onneksi välttynyt siltä. Oon myös vakaasti päättänyt, etten koskaan enää oksenna tahallani. En edes "vain tämän kerran". Sille tielle jää samantien ja bulimia hiippailee niin äkkiä takavasemmalta. No thanks.
Mutta joo. Neljä kiloa. Aina asetan tavotteita, että silloin ja silloin oisin tavoitteessa ja välitavoitteina se ja se. Esim nyt haluaisin yksissä syyskuisissa juhlissa painaa alle 53kg. En halua ajatella tarkkaan sitä, milloin painaisin 49,7kg, joulunako? En nimittäin usko olevani kovin onnellinen alle 50-kiloisena. Siksi yritän muutenkin olla paljon ajattelematta koko asiaa...ja silti se alkaa olla koko ajan mielessä.
Niinpä. Tiedostan koko jutun typeryyden ja silti aion vaan jatkaa. Neljä kiloa vielä, ainakin neljä.
maanantai 6. elokuuta 2018
Ihana iltanälkä ja koukuttavat numerot
Ihana nälkä. Ihana turvallinen iltanälkä. Se rauhoittaa oloa. Ihan nurinkurista.
Vaaka on näyttänyt taas viittäkytneljää tai yli, mutta olen kärsivällinen. Tänään kävin piiiitkästä aikaa juoksulenkillä ja tulin siitä niin onnelliseksi. Samoin tein burpeeta kotona jumppamatolla. Lapsia huvitti minun touhuumiset. Oli ihan hyvänmielen päivä. Lenkille laitoin sykemittarin ja muistin, miten koukuttavia ne sykemittarin lukemat on! Kaikki numerot koukuttaa, kaikki mittaukset: kilot, kalorit, senttimetrit, sykkeet, prosentit, painoindeksit, kilometrit, tunnit, minuutit, toistot, sarjat, kellonajat...
Vaaka on näyttänyt taas viittäkytneljää tai yli, mutta olen kärsivällinen. Tänään kävin piiiitkästä aikaa juoksulenkillä ja tulin siitä niin onnelliseksi. Samoin tein burpeeta kotona jumppamatolla. Lapsia huvitti minun touhuumiset. Oli ihan hyvänmielen päivä. Lenkille laitoin sykemittarin ja muistin, miten koukuttavia ne sykemittarin lukemat on! Kaikki numerot koukuttaa, kaikki mittaukset: kilot, kalorit, senttimetrit, sykkeet, prosentit, painoindeksit, kilometrit, tunnit, minuutit, toistot, sarjat, kellonajat...
perjantai 3. elokuuta 2018
Vaa'alla reissun jälkeen
Tämä blogi on nyt vaan näitä aamupainoja, mutta olkoon.
Eilen illalla söin kunnon iltapalan ihan vaan, kun olin ihan poikki junareissusta. Yleensähän en syö klo 18 jälkeen enää. Valmistauduin siis aamulla, että paino on enemmän kuin ennen reissua. Söin muutenkin edellisenä päivänä/junamatkalla miten sattuu. Silti tänä aamuna paino oli 53,7kg! Kävin useasti peräkkäin vaa'alla, että voiko olla totta, mutta siihen se asettui. Ehkä se kyläpaikan vaaka ei niin paljoa väärässä ollutkaan...
Bmi 18,36
Eilen illalla söin kunnon iltapalan ihan vaan, kun olin ihan poikki junareissusta. Yleensähän en syö klo 18 jälkeen enää. Valmistauduin siis aamulla, että paino on enemmän kuin ennen reissua. Söin muutenkin edellisenä päivänä/junamatkalla miten sattuu. Silti tänä aamuna paino oli 53,7kg! Kävin useasti peräkkäin vaa'alla, että voiko olla totta, mutta siihen se asettui. Ehkä se kyläpaikan vaaka ei niin paljoa väärässä ollutkaan...
Bmi 18,36
torstai 2. elokuuta 2018
Vieraalla vaa'alla
Oltiin reissussa ja siellä kävin päivällä vaa'alla vaatteet päällä. Vaaka näytti 53,6kg. Vähemmän kuin oma vaakani. Mikä ihana numero, aivoni sanoivat. Tuo vaaka, jolla kävin, on sellainen, jolla vuosia kävin muutaman kerran vuodessa, kun olin antanut oman vaakani pois. Vaikka luku ei ehkä pidä paikkaansa, se on vertailukelpoinen niihin aiempiin lukuihin. Tuolla vaa'alla oon kaksi vuotta sitten painanut alimmillani hetken 54,3kg ja sen jälkeen syksyllä tulin raskaaksi. Nyt painoin vielä v ä h e m m ä n.
Reissu oli ihana, vaikka olenkin nyt ihan puhki.
Reissu oli ihana, vaikka olenkin nyt ihan puhki.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Hyvinvoivan näköinen
Paino sahaa vähäsyömisestä huolimatta. Ja varmaanpa tämä helle tekee sen. Onpa nyt tiukassa se 53kg. Haluan nähdä sen 53,9kg vaa'assa. Hm. Tänä aamuna taas 54,5kg. Mutta kyllä se tästä.
Ystävä, jota en ole nähnyt moneen vuoteen, kyläili meillä eilen. Hän laittoi myöhemmin viestiä, että olin niin kaunis ja hyvävointisen oloinen. Osa minusta ajatteli, että onpa ihanasti sanottu ja ehkä tosiaan kaikki on hyvin, voin hyvin. Ja osa minusta oli pettynyt. Näytänkö yhä hyvinvoivalta?
Tässä onkin joku sairastumiseni ydin. En osaa oikein käsitellä vaikeita tunteita, masentuneisuutta, vihaa, epäonnistumista, pettymistä, nolostumista ym. Enkä osaa puhua ääneen niitä tunteita kovin hyvin. Näytän ulospäin tasapainoiselta, iloiselta ja hyvinvoivalta, vaikka tekisi mieli viiltää, että hankala tunne menisi pois. Ja yritän muuttua liian laihaksi, jotta ulkokuoreni vastaisi sisäistä kokemustani: en voi hyvin. Näettekö nyt, en voi hyvin.
On ihanaa voida hyvin. Sairastaminen on ihan paskaa. Miten keplottelisi itsensä tästä suosta nyt?
Ja kuitenkin, 53 kiloa, näen silmissäni vain seuraavan etapin.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
tiistai 24. heinäkuuta 2018
Syömishäiriölle mikään ei riitä
Paino 54,2kg / bmi 18,54
Vaaka. Siitä kaikki tämä aina alkaa ja jatkuu. Viime kerralla aloin toipua, kun annoin vaakani pois moneksi vuodeksi. Halusin välillä kovasti vaakaa uudestaan kotiin, mutta kestin. Nyt viime vuonna odottaessani toista lastani, en enää pystynyt vastustaa houkutusta ja ostin vaa'an. Raskauden aikana painonnousua seurataan ja vaa'an numerot on vaan niin triggeröiviä... ja sillepä tielle jäin. Tiesin sen olevan riski, mutta oli niin pakottava tarve. Lihoin raskauden aikana n.20kg, jotka tiputin noin 10 kuukaudessa. Ennen raskautta painoin 56kg eli olen jo laihtunut sen alle.
Oon painanut näin vähän viimeksi 14-vuotiaana, kun urheilin ja söin terveellisesti ja no, olin teinin kehossa. Kehonkoostumus oli erilainen. Tiedän, että minulle kehon normaalipaino/biologinen paino nyt aikuisena olisi varmaan n.58-62kg. Päivä päivältä vaan haaveilen lujemmin siitä 50 kilosta ja ehkä sittenkin 49 kilosta. Eihän mikään ikinä riitä.
Oon ajatellut, että haluaisin saada apua psykologilta tms, mutta en vielä. On sellainen ajatus, että täytyy nyt suorittaa tämä missio ja onnistua tässä ja sitten vasta voin luopua. Mutta kuten jo todettua, niin eihän se tuu niin menemään. Mikään ei riitä syömishäiriölle. Ei tule sitä "nyt onnistuin, olen riittävän laiha/pieninumeroinen, nyt voin luopua laihduttamisesta".
En tiedä. Kaihertaa se, että jos olenkin sairas vielä kymmenen vuoden päästäkin. En halua olla sairas äiti, enkä huono esimerkki. Oma äitini on ollut syömishäiriöinen. Saisinpa ketjun katkeamaan. Tiedän, ettei se 49 kiloa tee minua onnelliseksi. Mutta käännän katseeni, tähtäimeni siihen, kun en saa otetta tunteistani, kun en kestä omia tunteitani, kun koen epäonnistumista, kun parisuhde hiertää, kun sitä ja tätä. Automaattiohjauksella takaraivosta nousee vastaus kaikkeen: nyt en kyllä syö.
Vaaka. Siitä kaikki tämä aina alkaa ja jatkuu. Viime kerralla aloin toipua, kun annoin vaakani pois moneksi vuodeksi. Halusin välillä kovasti vaakaa uudestaan kotiin, mutta kestin. Nyt viime vuonna odottaessani toista lastani, en enää pystynyt vastustaa houkutusta ja ostin vaa'an. Raskauden aikana painonnousua seurataan ja vaa'an numerot on vaan niin triggeröiviä... ja sillepä tielle jäin. Tiesin sen olevan riski, mutta oli niin pakottava tarve. Lihoin raskauden aikana n.20kg, jotka tiputin noin 10 kuukaudessa. Ennen raskautta painoin 56kg eli olen jo laihtunut sen alle.
Oon painanut näin vähän viimeksi 14-vuotiaana, kun urheilin ja söin terveellisesti ja no, olin teinin kehossa. Kehonkoostumus oli erilainen. Tiedän, että minulle kehon normaalipaino/biologinen paino nyt aikuisena olisi varmaan n.58-62kg. Päivä päivältä vaan haaveilen lujemmin siitä 50 kilosta ja ehkä sittenkin 49 kilosta. Eihän mikään ikinä riitä.
Oon ajatellut, että haluaisin saada apua psykologilta tms, mutta en vielä. On sellainen ajatus, että täytyy nyt suorittaa tämä missio ja onnistua tässä ja sitten vasta voin luopua. Mutta kuten jo todettua, niin eihän se tuu niin menemään. Mikään ei riitä syömishäiriölle. Ei tule sitä "nyt onnistuin, olen riittävän laiha/pieninumeroinen, nyt voin luopua laihduttamisesta".
En tiedä. Kaihertaa se, että jos olenkin sairas vielä kymmenen vuoden päästäkin. En halua olla sairas äiti, enkä huono esimerkki. Oma äitini on ollut syömishäiriöinen. Saisinpa ketjun katkeamaan. Tiedän, ettei se 49 kiloa tee minua onnelliseksi. Mutta käännän katseeni, tähtäimeni siihen, kun en saa otetta tunteistani, kun en kestä omia tunteitani, kun koen epäonnistumista, kun parisuhde hiertää, kun sitä ja tätä. Automaattiohjauksella takaraivosta nousee vastaus kaikkeen: nyt en kyllä syö.
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Yönälkää
Laihdutuskeinoni tällä hetkellä on n. 15 tunnin paasto päivittäin. En yleensä syö enää klo 17-18 jälkeen. Toissapäivänä söin lämpimän ruoan jo klo 16 enkä sen jälkeen syönyt enää mitään sinä iltana. Ei ollut toimiva juttu se. Koko yön heräilin ja olin aamulla voimaton.
Muuten pyrin syömään tavallisesti, noin neljä kertaa päivässä. Syön vaan alle kulutuksen. Oon yrittänyt, etten nyt alkaisi laskea kaloreita. Muistan, että se oli jotenkin niin raskas vankila ja vei hirveästi aikaa. Tenttimuistiinpanot yliopistoajoilta oli aina täynnä allekkainlaskuja, kun laskin ja tarkistelin yhtenään syötyjä kaloreita...
Paino sahannut nyt 54,2-54,7kg välillä. Tulisi nyt se 53kg alkava luku...
Muuten pyrin syömään tavallisesti, noin neljä kertaa päivässä. Syön vaan alle kulutuksen. Oon yrittänyt, etten nyt alkaisi laskea kaloreita. Muistan, että se oli jotenkin niin raskas vankila ja vei hirveästi aikaa. Tenttimuistiinpanot yliopistoajoilta oli aina täynnä allekkainlaskuja, kun laskin ja tarkistelin yhtenään syötyjä kaloreita...
Paino sahannut nyt 54,2-54,7kg välillä. Tulisi nyt se 53kg alkava luku...
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Toisella kierroksella
Oon sairastanut sekamuotoista, bulimiatyyppistä syömishäiriötä parikymppisenä ja parannuin suurinpiirtein vuonna 2011/2012. Tai sairaus meni remissioon.
Lihoin raskauden myötä 20kg, jotka ahdistuneena pudotin vajaan vuoden aikana pois. Jo ennen raskautta syömishäiriöajatukset tulivat uudestaan. Yritysaika oli henkisesti niin raskasta. Mutta nyt syömishäiriömeteli päässä on vain voimistunut ja tuntuu, etten enää ole terveen vaan sairastuneen puolella.
Kävin aikoinani terapiassa ja siksi ymmärrän itse asiassa ihan hyvin nytkin, että missä mennään ja miksi. En myöskään ole hapuileva teini, vaan aikuinen... vaikkei tämä siltä vaikuta...
Syömishäiriö puhkeaa, kun en jaksa kohdata todellisia ongelmia. Kasaantuu niin paljon solmuja ja sellaisia asioita, joita en jaksa kohdata. Niinpä käännän huomion laihdutukseen, jotta ei tarvitse kohdata todellisia ongelmia. Tuntuu, että laihduttamisesta saan onnistumista. Olen edes tässä hyvä! Painan nyt vähemmän kuin bulimia-aikoina.
///poistin kuvan.
Haluaisin oikeasti apua, mutta ei ole jaksamista kohdata asioita. Haluaisin mennä psykologille, mutta tuntuu, etten ole tarpeeksi sitä ja tätä. Oon ajatellut, että sitten, kun painan 50kg, ehkä sitten olen tarpeeksi laiha. Ja ehkä silloin saan hakea apua. En nimittäin halua olla tällainen esimerkki lapsilleni, jotka ovat onneksi vielä pieniä, alle kouluikäisiä.
Mutta se 50kg. Tiedän jo, ettei se riitä. Mikään ei riitä, kun vauhtiin pääsee. Välillä epäilen vaakaa, että miten se voi näyttää 54kg, kun näytän pallljon suuremmalta.
Sainpa kirjoitettua auki vähän ajatuksia.
Lihoin raskauden myötä 20kg, jotka ahdistuneena pudotin vajaan vuoden aikana pois. Jo ennen raskautta syömishäiriöajatukset tulivat uudestaan. Yritysaika oli henkisesti niin raskasta. Mutta nyt syömishäiriömeteli päässä on vain voimistunut ja tuntuu, etten enää ole terveen vaan sairastuneen puolella.
Kävin aikoinani terapiassa ja siksi ymmärrän itse asiassa ihan hyvin nytkin, että missä mennään ja miksi. En myöskään ole hapuileva teini, vaan aikuinen... vaikkei tämä siltä vaikuta...
Syömishäiriö puhkeaa, kun en jaksa kohdata todellisia ongelmia. Kasaantuu niin paljon solmuja ja sellaisia asioita, joita en jaksa kohdata. Niinpä käännän huomion laihdutukseen, jotta ei tarvitse kohdata todellisia ongelmia. Tuntuu, että laihduttamisesta saan onnistumista. Olen edes tässä hyvä! Painan nyt vähemmän kuin bulimia-aikoina.
Haluaisin oikeasti apua, mutta ei ole jaksamista kohdata asioita. Haluaisin mennä psykologille, mutta tuntuu, etten ole tarpeeksi sitä ja tätä. Oon ajatellut, että sitten, kun painan 50kg, ehkä sitten olen tarpeeksi laiha. Ja ehkä silloin saan hakea apua. En nimittäin halua olla tällainen esimerkki lapsilleni, jotka ovat onneksi vielä pieniä, alle kouluikäisiä.
Mutta se 50kg. Tiedän jo, ettei se riitä. Mikään ei riitä, kun vauhtiin pääsee. Välillä epäilen vaakaa, että miten se voi näyttää 54kg, kun näytän pallljon suuremmalta.
Sainpa kirjoitettua auki vähän ajatuksia.
torstai 12. heinäkuuta 2018
Laihdutusblogi
On vaikea kirjoittaa, kun ei oikeastaan haluaisi kohdata omia ajatuksiaan. Tämä on laihdutusblogi, johon päivitän kuvia ja mittoja.
En nyt enempää kirjoita, vaan lisään vain pari kuvaa parin päivän takaa juuri ennen nukkumaanmenoa, kun oli jäätävä turvotus ja tunsin oloni suuuuureksi. Tipautan kuvat tähän talteen. ///poistin kuvat
En nyt enempää kirjoita, vaan lisään vain pari kuvaa parin päivän takaa juuri ennen nukkumaanmenoa, kun oli jäätävä turvotus ja tunsin oloni suuuuureksi. Tipautan kuvat tähän talteen. ///poistin kuvat
torstai 5. heinäkuuta 2018
Lähtökohdat
Mitat tällä hetkellä 171/54,5kg.
Tavoite 50kg. Miksi? Tiedostan, ettei tässä ole järkeä. Mutta, mikä saa jatkamaan, mitä saan laihtumisesta:
- hallinnantunteen
- onnistumisen kokemuksen
- meteliä päähän, etten kuule todellisia ongelmia
- laihan vartalon
- kokemuksen itsekurista
Jotain sellaista. Tiedän kyllä, että joskus tästä on päästävä, päästettävä irti, mutta nyt en halua. Haluan laihtua. En haluaisi haluta. En ole enää teini, enkä edes parikymppinen. Oon sairastunut teininä ja toipunut aika hyvin 25-vuotiaana, mutta tie on mutkainen...
Yritän, etten kävisi joka päivä vaa'alla. Mutta vaikka 1-2 kertaa viikossa. Ehkä huomenna.
Tavoite 50kg. Miksi? Tiedostan, ettei tässä ole järkeä. Mutta, mikä saa jatkamaan, mitä saan laihtumisesta:
- hallinnantunteen
- onnistumisen kokemuksen
- meteliä päähän, etten kuule todellisia ongelmia
- laihan vartalon
- kokemuksen itsekurista
Jotain sellaista. Tiedän kyllä, että joskus tästä on päästävä, päästettävä irti, mutta nyt en halua. Haluan laihtua. En haluaisi haluta. En ole enää teini, enkä edes parikymppinen. Oon sairastunut teininä ja toipunut aika hyvin 25-vuotiaana, mutta tie on mutkainen...
Yritän, etten kävisi joka päivä vaa'alla. Mutta vaikka 1-2 kertaa viikossa. Ehkä huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)