Vihasta, tunteista, kiloista

Vihdoinkin paino taas 52 puolella. 52,8kg tänä aamuna, koska en eilen syönyt iltapäivällä oikein mitään.

Tänään on hirveän paha olla. Oon jotenkin täysin menettänyt kyvyn sanoa ääneen negatiiviset tunteet mun miehelle. Oon vaan vihainen, vihainen ja katkera. Niin paljon helpottaisi, kun saisi sanottua, mikä harmittaa, mutten vaan saa sanottua. Sitten kiehun sisältä ja taistelen viiltelyhaluja vastaan. Ja samaan aikaan vaikutan ulospäin ihan normaalilta. Pää ei kestä. Viiltelyhalut on aina syksyisin pahimmillaan.


H e n g i t ä n.


Se, että menisin esim. psykologille puhumaan asioista, vaatisi sen, että mun pitäisi pystyä sanomaan mun miehelle, että mun on paha olla. En missään nimessä pysty enkä halua salaa käydä. Enkä siis tosiaan edes pysty, koska lapset.

On just sellainen elefantti olohuoneessa tilanne kotona. Hirvee möykky, josta ei puhuta eikä sitä siks oo olemassakaan. Mut silti painaa niin helvetisti rintakehää.

Pakenen mittanauhan lukuihin, vaa'an numeroihin ja syyllisyys syömisestä vain kasvaa, sallittujen määrä kapenee... hädissäni hyppään laihdutuslaivaan, kun tuntuu, ettei tästä myrskystä muuten selviä.

Jumittaa

Paino jumittaa noin 53kg:ssa.

Tuntuu kuin alkaisi menkat, olin viikko sitten jo ihan varma, muttei ne alkaneet. Ei ole ollut menkkoja kahteen vuoteen, koska raskaus & imetys. Nyt ne varmaan yrittää palailla. Ehkä hormonitoiminnan käynnistymisetkin vaikuttaa nyt painon jumittumiseen.

Oon myös rikkonut mun polven. Siinä oli joku rustovaurio edellisen kerran, kun sairastin syömishäiriötä joskus vuonna 2010. Nyt jotenkin sattumalta vuosien jälkeen vaiva palasi. Ehkä yhteistä näille ajanjaksoille on ollut piittaamattomuus kivusta ja omasta hyvinvoinnista. Ei pitäisi juosta, jos sattuu, eikä varsinkaan väärillä kengillä. Kunpa tuo nyt kuntoutuisi tuosta kotikonstein.

Nyt en oo käynyt joka päivä vaa'alla, vaan ehkä 2-3 kertaa viikossa.

Stoppia

Äh. Ei oo tehnyt mieli kirjoittaa, kun paino sahaa ja syömiset on mitä sattuu. Kroppa huutaa hiilaria hädissään. Paino on noin 53-53,3kg paikkeilla, äh. Oli jo niin hyvä draivi. Aloin ajatella liikaa. Kun ajattelen, että en syö en syö en syö, niin aivot kuulevat vain SYÖ SYÖ SYÖ. Ei ne kuule sitä ei -sanaa. Voit kokeilla mitä tahansa muutakin hokea päivät pitkät mielessäsi, niin varmasti ajattelet vaan just sitä, mitä et haluaisi ajatella.

Suunta on niin kohti ahmimista nyt, tunnen sen nahoissani. Argh. Miten nyt saisikin itsensä ruotuun. Ehkä ruokapäiväkirjan avulla? Nyt kropan nälkäsignaalitkin on ihan sekaisin, kun välillä skippaan aterioita ja välillä syön tuplamäärän sit nälissäni äh. Aiemmin laihduin selvästi siksi, että söin säännöllisesti ja aika tavallisesti, mutta pienensin vähän määriä ja en syönyt iltapalaa.

Ryhtiliike nyt, ugh.