Vihasta, tunteista, kiloista

Vihdoinkin paino taas 52 puolella. 52,8kg tänä aamuna, koska en eilen syönyt iltapäivällä oikein mitään.

Tänään on hirveän paha olla. Oon jotenkin täysin menettänyt kyvyn sanoa ääneen negatiiviset tunteet mun miehelle. Oon vaan vihainen, vihainen ja katkera. Niin paljon helpottaisi, kun saisi sanottua, mikä harmittaa, mutten vaan saa sanottua. Sitten kiehun sisältä ja taistelen viiltelyhaluja vastaan. Ja samaan aikaan vaikutan ulospäin ihan normaalilta. Pää ei kestä. Viiltelyhalut on aina syksyisin pahimmillaan.


H e n g i t ä n.


Se, että menisin esim. psykologille puhumaan asioista, vaatisi sen, että mun pitäisi pystyä sanomaan mun miehelle, että mun on paha olla. En missään nimessä pysty enkä halua salaa käydä. Enkä siis tosiaan edes pysty, koska lapset.

On just sellainen elefantti olohuoneessa tilanne kotona. Hirvee möykky, josta ei puhuta eikä sitä siks oo olemassakaan. Mut silti painaa niin helvetisti rintakehää.

Pakenen mittanauhan lukuihin, vaa'an numeroihin ja syyllisyys syömisestä vain kasvaa, sallittujen määrä kapenee... hädissäni hyppään laihdutuslaivaan, kun tuntuu, ettei tästä myrskystä muuten selviä.