Paino sahaa vähäsyömisestä huolimatta. Ja varmaanpa tämä helle tekee sen. Onpa nyt tiukassa se 53kg. Haluan nähdä sen 53,9kg vaa'assa. Hm. Tänä aamuna taas 54,5kg. Mutta kyllä se tästä.
Ystävä, jota en ole nähnyt moneen vuoteen, kyläili meillä eilen. Hän laittoi myöhemmin viestiä, että olin niin kaunis ja hyvävointisen oloinen. Osa minusta ajatteli, että onpa ihanasti sanottu ja ehkä tosiaan kaikki on hyvin, voin hyvin. Ja osa minusta oli pettynyt. Näytänkö yhä hyvinvoivalta?
Tässä onkin joku sairastumiseni ydin. En osaa oikein käsitellä vaikeita tunteita, masentuneisuutta, vihaa, epäonnistumista, pettymistä, nolostumista ym. Enkä osaa puhua ääneen niitä tunteita kovin hyvin. Näytän ulospäin tasapainoiselta, iloiselta ja hyvinvoivalta, vaikka tekisi mieli viiltää, että hankala tunne menisi pois. Ja yritän muuttua liian laihaksi, jotta ulkokuoreni vastaisi sisäistä kokemustani: en voi hyvin. Näettekö nyt, en voi hyvin.
On ihanaa voida hyvin. Sairastaminen on ihan paskaa. Miten keplottelisi itsensä tästä suosta nyt?
Ja kuitenkin, 53 kiloa, näen silmissäni vain seuraavan etapin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti